Virta

Virta heittelee ajopuita rannalle,

huuhtelee rantahiekkaa ja näkinkenkiä.

Virran vesi kiiltää taivaansinisenä,

virta jatkuu ja jatkuu loputtomiin.

Vastakohtia

Mustasta valkoiseen,

paisteesta sateeseen,

valoisasta pimeään.

Ei harmaata,

ei pilvipoutaa,

ei hämärää.

Vastakohtia,

mustavalkoinen maailma,

kirkkaana hohtava aurinko,

äkillinen pimeys.  

Tähdet taivaalla

Näin tähdenlennon, muistin sinut.

Olet taivaanrannan tuolla puolen,

tuhansien kilometrien päässä.

Näen tähdet taivaalla,

mietin näetkö sinä.

Kaikki nämä tähdet,

johtavat meidät kotiin.

Sumu

Kostea sumuinen ilma,

lämpimän viileä ilta.

Peltojen yllä on sumua,

metsän reunaa ei erota.

31.8.

Kattojen yllä kirkkaat taivaan tähdet,

Sateenkaari taivaan kannen halkaisee,

pidä sylissä mua ennen kun lähdet,

auringon valo näkymän kokonaan valkaisee.

Hymy

Silmäsi suklaanruskeat,

hiuksesi vaaleat kiharat.

Hymysi toisiin tarttuva,

näkyy silmistä jo matkan päästä.

Sade meidät kastelee,

mutta hymysi ei katoa.

Pidät kädestäni kiinni,

puristat etkä päästä irti.

Yksin

Paljon ihmisiä ympärillä,

muttei ketään jolle puhua.

Mustia takkeja,

nappeja korvissa,

kiireellisiä ihmisiä.

Yritän nousta pintaan,

mutta pohja vetää puoleensa.

Huudan apua,

kukaan ei huomaa.

Hukun ihmismassaan.

Pilvet

Pilvet ajelehtivat taivaalla,

muodostavat kuvioita.

Makaamme nurmikolla,

ihastellen niitä.

Vastaleikatun nurmikon tuoksu,

kätesi kädessäni,

kirkkaasti paistava aurinko.

Mustavalkoista

Mustasta valkoiseen,

ei harmaata väliä.

Vihaan tai rakastan,

en osaa pitää tai inhota.

Elämäni on sellaista,

kaikki tai ei mitään.

Ääripäästä toiseen,

tänään olet minulle rakas,

huomenna pahin vihollinen.

Kahvilassa

Istun kahvilassa, kahvin tuoksu

kietoo minut pehmeään otteeseensa.

Sadepisarat valuvat ikkunaa pitkin,

kuin kyyneleet punaisilla poskillasi.

Yksinäisyys

Yritin löytää sinut pullon pohjalta,

en löytänyt kuin yksinäisyyden.

Sirpaleita vaaleanpunaisista haaveista,

ympäriinsä kylpyhuoneen lattialla.

Siinä sirpaleiden keskellä,

viimein tajusin olevani ihan oikeasti yksin.

Kukaan ei enää nosta minua ylös,

ja muistuta paremmista päivistä.

Sinä

Olet kuiskaus tuulessa,

väristys selkäpiissäni.

Väriloisto kukkaniityllä,

olet sateenkaari taivaalla.

Olet tähdet taivaalla,

syksyn ruska puiden lehdissä.

Ensimmäiset hiirenkorvat,

olet lumihiutale ainutlaatuinen.

Viimeisen kerran

Viimeisen kerran anna minun pidellä sinua,

sylissä pahan maailman edessä.

Haistelen vanhaa puseroasi,

muistot tulvivat mieleen.

Paperilennokit lentävät ikuisuuksiin,

lapset itkevät sylityksin.

Raateleva hyväily jätti syvät haavat,

mustat tähdet tuikkivat jälleen

Eksynyt lapsi

Sarjakuvat verhoavat huoneen seiniä,

vastaleikatun ruohikon tuoksu leijuu nenään.

Tikkukaramellit maistuvat karvailta,

kipristelen ruohikossa pieniä varpaita.

Olen eksynyt lapsi suuressa maailmassa,

väsynyt vanhus lasiruudun takana.

Sinä olet kirkas kuin aurinko taivaalla,

valopallo suuri taivaan alla.

Ikävä

Joskus ikävä kasvaa

liian suureksi.

Silloin padot murtuu ja

kaikki hajoaa.

Kyyneleet värittävät kasvoja,

tahdon sun syliisi lämpimään.

Tahdon että pitelet mua sylissäs,

rutistat kaiken pahan pois

Aamu

Linnut laulavat laakeilla kallioilla,

aamuauringon säteet tanssivat rakastuneina.

Meri jatkuu taivaanrantaan, unien maahan,

kaikkien rajojen toiselle puolen

Tehtaanpiippu tupruttaa tummaa savuaan,

sadepisarat kimmeltävät poimunlehdillä.

Tammet hyväilevät toisiaan rakastavaisina,

aamun tulo viiltää saduntunteen pois.

Puiden oksilla

Puiden oksilla,

pisarat kimmeltävät,

käsi kädessä.

Tupakan haju täällä.

taas sinä palaat mieleen.

Höyhenen kevyt

Lasiset luut,

silkkipaperinen iho,

höyhenen kevyt.

Kasvoillaan naamio ilon,

ei koskaan tarpeeksi hyvä.

Aina liikaa tai liian vähän,

peilikuva ikuinen vihollinen.

Yhdessä

En vieläkään ole varma,

onko tämä kotini.

En pelkää enää pimeää,

vaikken eteenpäin näe.

Kaksi kaunista loistaa voi,

yhdessä samanlaisina.

Kuin ruska puiden lehdissä syksyisin,

niin erilaisina.

Anna minun

Anna minun hukkua,

kadota maailmasta.

Muuttua läpinäkyväksi,

kuiskaukseksi tuulessa.

Anna minun nukkua,

ikuista unta.

Lentää unimaailmassa,

onnellisempana kuin ikinä.

Metsien kuningatar

Kukkaseppele kruununa hiuksissaan,

metsien ja niittyjen kuningattarella.

Paljaat jalat ruohikon keskellä,

voikukan siemenet puhaltaa tuulen mukaan,

vapaiksi lentämään kuin taivaanlinnut.

Havunneulaset terävinä jalkojen alla,

sammaloituneet kivet ja naavaa puissa.

Linnunlaulu metsässä kaikuu

vesi solisee pieninä puroina.

Loputtomat sanat

Kuuletko jo äänet,

loputtomat sanat.

Näetkö jo sumun,

valot vastarannalla,

Aika aivan pysähtyy,

hiljaa istuu paikallaan.

Valot sammuu välkehtii,

alkaa uusi maailma.

Kesä

Suklaa sulaa sormiin,

veli kiipeää vartiotorniin.

Kesä maistuu vadelmilta,

pieniltä hennoilta suudelmilta.

Pihalla tuoksuu punaiset ruusut,

äiti pesee ikkunaruudut.

Aurinko paistaa kirkkaasti,

linnut laulavat koreasti.

Minä istun laiturilla,

mökkitilan laitamilla.

Jalat kastuvat vedessä,

on kesää vielä edessä.

Kevyempi kantaa hautaan

Keltaiset ikkunat, punaiset liikennevalot.

Ihmiset kulkevat napit korvilla,

kevyemmät jalat maan pinnan yllä,

pienemmät polut metsässä.

Valkoiset kinokset, sininen auto.

Sulaneet väriliidut paperilla,

Henkäys henkäykseltä pienempi,

kevyempi kantaa hautaan

Kupliva - Runotorstai

Kirkas auringonpaiste

kuin kupliva ilo sisälläni.

Hymy vaikeasti vältettävä,

päivät tuntuvat ihanilta.

Onnea on nauttia joka päivästä,

päästää kupliva ilo valloilleen.

Kikattaa kavereiden kanssa,

hymyillä vastaantulijoille.

Ikävä

Kesällä me hengattiin,

musiikin tahtiin svengattiin.

Yhdessä aina dokattiin,

öisin kaduilla harhailtiin.

Kaikki loppuu aikanaan,

kaikki kaunis katoaa.

Mikään ei pysy ennallaan,

kaikki leijuu irrallaan.

Hukassa

Peilistä katsovat harmaat kasvot,

en tunnista niitä omikseni.

Toinenkaan peili ei näytä minua,

vaan jonkun kalpean haamun.

Katson käsiäni,

yhtä harmaat nekin ovat.

En tunne enää itseäni,

olen hukassa.

Loppu

Istun metron oranssilla penkillä,

en muistanut käydä aamulenkillä.

Mietin sanojasi ja penkki painaa selkää,

mietin sanojasi mutta en enää pelkää.

Pelkää tulevaa elämää,

Pelkää suurta ikävää.

Sitä ihmeellistä unelmaa,

karua totuutta huutavaa.

Synkkää umpikujaa,

kun mentiin liian lujaa,

väistämätöntä loppua,

ei siihen voinut tottua.

Muistot

Muistot ovat vaikeita kantaa,

ne eivät voi mulle rauhaa antaa.

Näen muistot pahoina unina,

haamuja niissä ainakin tusina.

Mihin ikinä mä menenkin,

sinne haamut löytää sittenkin.

Minä pelkään olla yksin,

pelkään hukun ajatuksiin.

Muistoista en osaa irti päästää,

ne eivät voi sieluani säästää.

Katson niitä kuin vanhaa vanhaa filminauhaa,

joka edes takas vaan kaiken aikaa jauhaa.

Levitän siipeni

Pimeästä aurinkoon,

levitän siipeni,

opettelen lentämään,

vaati se mitä vain.

Huudan pahan olon pois,

irrottaudun kahleista.

Tartun hetkeen

lennän vapauteen.

Hetki

Aika tuntuu taas pysähtyneen,

hiekka tiimalasin loppuneen.

Hetki on jo taianomainen,

kuin mekko prinsessahelmainen

Totta onko enää mikään,

tiimalasikin kyljellään.

Seinät kaatuu sisäänpäin,

kello käy viel' eteenpäin.

Äänet katoavat ja aika pysähtyy,

suljen silmät, toivon joku ilmestyy.

Mökillä

Aurinko lämmittää jalkoja pihakeinussa.

Seinällä mustavalkoiset kuvat isovanhemmista.

Tuvassa kuvaputkitelevisio ja puuhella.

Hiiret rapistelevat vintillä.

Tuuli suhisee metsikössä.

Mökillä.

Levitän siipeni

Pimeästä aurinkoon,

levitän siipeni,

opettelen lentämään,

vaati se mitä vain.

Huudan pahan olon pois,

irrottaudun kahleista.

Tartun hetkeen,

lennän vapauteen.

Suuri päivä

Silmäsi syvän siniset,

kauniit kuin yötaivaan tähtöset.

Hiuksesi hennon kultaiset,

kuin auringonsäteet ainaiset.

Olen tukenasi nyt ja aina,

ei mikään niin paljoa paina,

että se meidät erottaisi,

rakkauden liekin sammuttaisi.

Sinä valkeassa mekossa,

kaunis kuin tarujen prinsessa.

Tartun käteesi hentoiseen,

pujotan sormuksen toivoen.

Toivoen ikuista rakkautta,

sitä kaunista loppua saduista.

Minä toivon, mutta en pelkää,

toiset uskoo, toiset ei enää.

Avain

Löysin vanhan avaimen,

kuluneen ja ruosteisen.

Etsin lukkoa sopivaa,

kuulen kenkien kopinaa.

Avain otetaan kädestä,

aivan nenäni edestä.

Lukkoa en löytänyt,

vaikka olin etsinyt.

Erilaiset maat

Kaksi maata erilaista,

toinen vallan valoisa toinen sysipimeä.

Niiden välillä päivästä toiseen keikun.

Köydet vetää valoisaan,

ajatukset vetää pimeään.

Tiedän silti turvassa oon,

en vajoa ikinä pimeyteen.

Köydet eivät koskaan katkea,

siitä olen täysin varma.

Musta - Runotorstai

Päivät matavat mustana tahnana eteenpäin,

sotkevat kaiken, eikä mennyttä voi unohtaa.

Musta möykky sisälläni kasvaa ja kasvaa,

kunnes en pysty hengittämään.

Kaikki on mustan peitossa,

katulamput, ovikellot ja nojatuolit,

tiskiallas, vaatekaappi ja postilaatikko.

Musta tarttuu kaikkialle, eikä päästä irti.

Herääminen - Runotorstai

Ensimmäiset kevään kukkaset,

pois jo heitän talven rukkaset.

Luonto hiljalleen talvilevosta herää,

pieni poika pikkukiviä kadulta kerää.

Hento lumikello lumen alta pilkistää,

poika kiikarin läpi ulkomaailmaa tirkistää.

Hiirenkorvat puissa taas vihertävät,

kevättä eteenpäin kovasti kiirehtivät.

Aurinko lämmittää mukavasti,

taakse jää talven suuri painolasti.

Puut venyttelevät oksiaan,

kevät etenee jo nopeaan.

Sade

Sadepisarat rummuttavat kattoa,

maalaavat ikkunan raidalliseksi.

Vesi tulee kengistä läpi

ja hiukset kihartuvat sateessa.

Sadesäällä on helpompi hengittää,

vetää keuhkot täyteen raitista,

sateen puhdistamaa ilmaa.

Ei katupölyä, vain kostea sateinen ilma

Lukittu sydän

Mitä elämä on ilman rakkautta,

kuin yksinään joella seilaava lautta.

Terälehti kerrallaan revit ruusut rikki,

yksinäisen lapsen ikioma leikki.

Sinä lukitsit oman sydämesi,

ettei kukaan enää sinua satuttaisi.

Avaimen heitit kauas pois,

ettet särkynyt enää koskaan ois.

Palapeli

Palapelin palat hukassa,

purukumipalloin' tukassa.

Yksi tuolla toinen täällä,

vettä sataa joka säällä.

Kaikkia niitä ei millään löydy,

enkä mä osista mitään hyödy.

Hajanainen kuva on pöydällä,

kaikki tuntuu olevan etäällä.

Torni

Kenkien kannat kopisee,

sade kattoa vasten ropisee.

Ihmisiä kaduilla,

hiihtäjiä laduilla.

Kaikilla napit korvissa,

istun korkeassa tornissa.

Täältä näen kaikenlaista,

suurta pientä suomalaista.

Ohi menee punatakki,

toisella on valkolakki.

Minä istun tornissa,

oman itsen parissa.

Kevät

Ensimmäiset kukkavarret,

unissani höyhensaaret.

Leskenlehdet pihalla,

lapset juoksee kadulla.

Aurinko jo lämmittää,

kultasäteet ihmettää.

Puut viel' hiirenkorvilla,

aikaa vähän haaveilla.

Haaveilla pilvilinnoista,

ritareista uljaista.

Haaveilla kukkakimpuista,

kesäisistä ompuista.

Usko minuun

Jää vielä hetkeksi.

Hetkeksi minun viereeni.

Halaa tiukasti.

Pyyhi pois kyyneleet,

pidä sylissä.

Suukota otsalle.

Usko minuun,

silloinkin kun en itse jaksa.

Huvipuistossa

Lapset kiljuvat laitteissa,

pidän kiinni kaiteista,

etten alas tippuisi,

väen sekaan hukkuisi.

Kirkkaan värisiä tikkunekkuja,

hempeitä hattaroit', metrilakuja

Lapset nauttivat hymyissä suin,

minä taasen vastavirtaan uin.

Kieppuvia laitteita,

tunnelmani lattea.

Aika kotiin lähteä,

jälleen kerran pettyä.

Maalaus

Maalaan värejä paperille,

värit roiskuu kaikkialle.

Puhtaasta valkeasta väriloistoksi,

tämä kaikki sanojesi vuoksi.

Maalaan syvää punaista,

maalaan mustaa ja valkoista.

Maalaan sielun syvimpiä sävyjä,

surun ja pelon ilmentymiä.

Tähtitytöt

Juostaan ajan kanssa kilpaa,

juhlitaan kuin viimeistä iltaa.

Voi pysäyttäisipä joku jo ajan,

ei kaikki olisi niin hujan hajan.

Taas meni yksi vuosi,

aina jotain toista suosi.

Ei tehty vieläkään yhtään mitään,

paljonko aikaa on jäljelläkään?

Ilot menee nopeaan,

surut hukkuu hopeaan.

Ollaanko täällä vielä huomenna,

vai loputaanko tähdenlentoina?

Piilopaikka

Pienenä tapasin sulkeutua laatikkoon,

ettei kukaan mua löytäisi,

karata maailman pahuutta pakoon,

laatikko mua turvasi.

Huudot ja meteli taakse jäivät,

pelko valtasi mielen,

istuin laatikossa kaiket päivät,

keräsin rohkeutta vähitellen.

Kuin perhonen toukan kotelosta,

hiljalleen ulos uskalsin,

uskalsin luopua turvapeitosta,

enkä enää sinne tahdo takaisin.

Sydänkäpy - Runotorstai

Tulet hiljaisin askelin,

en melkein huomaa sinua,

ennen kuin kosketat minua.

Sydämen muotoinen käpy

on tipahtanut alas kuusesta.

Poimit sen maasta ja katselet sitä hetken.

Nostat katseesi minuun ja hymyilet:

”Nyt minulla on kaksi sydänkäpyä”

Turva

Lämmin käsi poskellani,

tuttu ja turvallinen.

Hengitän tuoksuasi syvään.

Viimein voin tuntea olevani turvassa.

Turvassa itseltäni. Turvassa pahalta maailmalta.

Yksi ainoa asia mieltäni painaa,

ethän sä lähde pois, ethän?

Lupaa minulle tämä yksi ainoa asia.

Älä mene.

Osastolla

Valkoiset seinät, valkoinen katto,

lattiaa ei korista matto.

Täällä siivotaan joka päivä,

ei pitäisi vaivata huolen häivä.

Lakanat vaihdetaan lauantaisin,

uimaan pääsee maanantaisin.

Ulos mennään hoitajan kanssa,

ettei tämä olisi jokin ansa

Sääntöjä on runsaasti,

päivät matelevat hitaasti,

ovat kuin harmaata massaa,

kauanko pitää vielä jaksaa?