Yksinäisyys

Yritin löytää sinut pullon pohjalta,

en löytänyt kuin yksinäisyyden.

Sirpaleita vaaleanpunaisista haaveista,

ympäriinsä kylpyhuoneen lattialla.

Siinä sirpaleiden keskellä,

viimein tajusin olevani ihan oikeasti yksin.

Kukaan ei enää nosta minua ylös,

ja muistuta paremmista päivistä.

Sinä

Olet kuiskaus tuulessa,

väristys selkäpiissäni.

Väriloisto kukkaniityllä,

olet sateenkaari taivaalla.

Olet tähdet taivaalla,

syksyn ruska puiden lehdissä.

Ensimmäiset hiirenkorvat,

olet lumihiutale ainutlaatuinen.

Viimeisen kerran

Viimeisen kerran anna minun pidellä sinua,

sylissä pahan maailman edessä.

Haistelen vanhaa puseroasi,

muistot tulvivat mieleen.

Paperilennokit lentävät ikuisuuksiin,

lapset itkevät sylityksin.

Raateleva hyväily jätti syvät haavat,

mustat tähdet tuikkivat jälleen

Eksynyt lapsi

Sarjakuvat verhoavat huoneen seiniä,

vastaleikatun ruohikon tuoksu leijuu nenään.

Tikkukaramellit maistuvat karvailta,

kipristelen ruohikossa pieniä varpaita.

Olen eksynyt lapsi suuressa maailmassa,

väsynyt vanhus lasiruudun takana.

Sinä olet kirkas kuin aurinko taivaalla,

valopallo suuri taivaan alla.

Ikävä

Joskus ikävä kasvaa

liian suureksi.

Silloin padot murtuu ja

kaikki hajoaa.

Kyyneleet värittävät kasvoja,

tahdon sun syliisi lämpimään.

Tahdon että pitelet mua sylissäs,

rutistat kaiken pahan pois

Aamu

Linnut laulavat laakeilla kallioilla,

aamuauringon säteet tanssivat rakastuneina.

Meri jatkuu taivaanrantaan, unien maahan,

kaikkien rajojen toiselle puolen

Tehtaanpiippu tupruttaa tummaa savuaan,

sadepisarat kimmeltävät poimunlehdillä.

Tammet hyväilevät toisiaan rakastavaisina,

aamun tulo viiltää saduntunteen pois.

Puiden oksilla

Puiden oksilla,

pisarat kimmeltävät,

käsi kädessä.

Tupakan haju täällä.

taas sinä palaat mieleen.

Höyhenen kevyt

Lasiset luut,

silkkipaperinen iho,

höyhenen kevyt.

Kasvoillaan naamio ilon,

ei koskaan tarpeeksi hyvä.

Aina liikaa tai liian vähän,

peilikuva ikuinen vihollinen.

Yhdessä

En vieläkään ole varma,

onko tämä kotini.

En pelkää enää pimeää,

vaikken eteenpäin näe.

Kaksi kaunista loistaa voi,

yhdessä samanlaisina.

Kuin ruska puiden lehdissä syksyisin,

niin erilaisina.

Anna minun

Anna minun hukkua,

kadota maailmasta.

Muuttua läpinäkyväksi,

kuiskaukseksi tuulessa.

Anna minun nukkua,

ikuista unta.

Lentää unimaailmassa,

onnellisempana kuin ikinä.

Metsien kuningatar

Kukkaseppele kruununa hiuksissaan,

metsien ja niittyjen kuningattarella.

Paljaat jalat ruohikon keskellä,

voikukan siemenet puhaltaa tuulen mukaan,

vapaiksi lentämään kuin taivaanlinnut.

Havunneulaset terävinä jalkojen alla,

sammaloituneet kivet ja naavaa puissa.

Linnunlaulu metsässä kaikuu

vesi solisee pieninä puroina.

Loputtomat sanat

Kuuletko jo äänet,

loputtomat sanat.

Näetkö jo sumun,

valot vastarannalla,

Aika aivan pysähtyy,

hiljaa istuu paikallaan.

Valot sammuu välkehtii,

alkaa uusi maailma.