perjantai 10. heinäkuuta 2015

Ikävä

Joskus ikävä kasvaa
liian suureksi.
Silloin padot murtuu ja
kaikki hajoaa.

Kyyneleet värittävät kasvoja,
tahdon sun syliisi lämpimään.
Tahdon että pitelet mua sylissäs,
rutistat kaiken pahan pois

3 kommenttia:

Irkkunen kirjoitti...

Koskettavan kaunis!!

Siiri kirjoitti...

wau Milla en tienny et runoilet! tykkään :)

Milla kirjoitti...

kiitos Siiri :)