Mökillä

Aurinko lämmittää jalkoja pihakeinussa.

Seinällä mustavalkoiset kuvat isovanhemmista.

Tuvassa kuvaputkitelevisio ja puuhella.

Hiiret rapistelevat vintillä.

Tuuli suhisee metsikössä.

Mökillä.

Levitän siipeni

Pimeästä aurinkoon,

levitän siipeni,

opettelen lentämään,

vaati se mitä vain.

Huudan pahan olon pois,

irrottaudun kahleista.

Tartun hetkeen,

lennän vapauteen.

Suuri päivä

Silmäsi syvän siniset,

kauniit kuin yötaivaan tähtöset.

Hiuksesi hennon kultaiset,

kuin auringonsäteet ainaiset.

Olen tukenasi nyt ja aina,

ei mikään niin paljoa paina,

että se meidät erottaisi,

rakkauden liekin sammuttaisi.

Sinä valkeassa mekossa,

kaunis kuin tarujen prinsessa.

Tartun käteesi hentoiseen,

pujotan sormuksen toivoen.

Toivoen ikuista rakkautta,

sitä kaunista loppua saduista.

Minä toivon, mutta en pelkää,

toiset uskoo, toiset ei enää.

Avain

Löysin vanhan avaimen,

kuluneen ja ruosteisen.

Etsin lukkoa sopivaa,

kuulen kenkien kopinaa.

Avain otetaan kädestä,

aivan nenäni edestä.

Lukkoa en löytänyt,

vaikka olin etsinyt.

Erilaiset maat

Kaksi maata erilaista,

toinen vallan valoisa toinen sysipimeä.

Niiden välillä päivästä toiseen keikun.

Köydet vetää valoisaan,

ajatukset vetää pimeään.

Tiedän silti turvassa oon,

en vajoa ikinä pimeyteen.

Köydet eivät koskaan katkea,

siitä olen täysin varma.

Musta - Runotorstai

Päivät matavat mustana tahnana eteenpäin,

sotkevat kaiken, eikä mennyttä voi unohtaa.

Musta möykky sisälläni kasvaa ja kasvaa,

kunnes en pysty hengittämään.

Kaikki on mustan peitossa,

katulamput, ovikellot ja nojatuolit,

tiskiallas, vaatekaappi ja postilaatikko.

Musta tarttuu kaikkialle, eikä päästä irti.

Herääminen - Runotorstai

Ensimmäiset kevään kukkaset,

pois jo heitän talven rukkaset.

Luonto hiljalleen talvilevosta herää,

pieni poika pikkukiviä kadulta kerää.

Hento lumikello lumen alta pilkistää,

poika kiikarin läpi ulkomaailmaa tirkistää.

Hiirenkorvat puissa taas vihertävät,

kevättä eteenpäin kovasti kiirehtivät.

Aurinko lämmittää mukavasti,

taakse jää talven suuri painolasti.

Puut venyttelevät oksiaan,

kevät etenee jo nopeaan.

Sade

Sadepisarat rummuttavat kattoa,

maalaavat ikkunan raidalliseksi.

Vesi tulee kengistä läpi

ja hiukset kihartuvat sateessa.

Sadesäällä on helpompi hengittää,

vetää keuhkot täyteen raitista,

sateen puhdistamaa ilmaa.

Ei katupölyä, vain kostea sateinen ilma

Lukittu sydän

Mitä elämä on ilman rakkautta,

kuin yksinään joella seilaava lautta.

Terälehti kerrallaan revit ruusut rikki,

yksinäisen lapsen ikioma leikki.

Sinä lukitsit oman sydämesi,

ettei kukaan enää sinua satuttaisi.

Avaimen heitit kauas pois,

ettet särkynyt enää koskaan ois.

Palapeli

Palapelin palat hukassa,

purukumipalloin' tukassa.

Yksi tuolla toinen täällä,

vettä sataa joka säällä.

Kaikkia niitä ei millään löydy,

enkä mä osista mitään hyödy.

Hajanainen kuva on pöydällä,

kaikki tuntuu olevan etäällä.

Torni

Kenkien kannat kopisee,

sade kattoa vasten ropisee.

Ihmisiä kaduilla,

hiihtäjiä laduilla.

Kaikilla napit korvissa,

istun korkeassa tornissa.

Täältä näen kaikenlaista,

suurta pientä suomalaista.

Ohi menee punatakki,

toisella on valkolakki.

Minä istun tornissa,

oman itsen parissa.

Kevät

Ensimmäiset kukkavarret,

unissani höyhensaaret.

Leskenlehdet pihalla,

lapset juoksee kadulla.

Aurinko jo lämmittää,

kultasäteet ihmettää.

Puut viel' hiirenkorvilla,

aikaa vähän haaveilla.

Haaveilla pilvilinnoista,

ritareista uljaista.

Haaveilla kukkakimpuista,

kesäisistä ompuista.

Usko minuun

Jää vielä hetkeksi.

Hetkeksi minun viereeni.

Halaa tiukasti.

Pyyhi pois kyyneleet,

pidä sylissä.

Suukota otsalle.

Usko minuun,

silloinkin kun en itse jaksa.

Huvipuistossa

Lapset kiljuvat laitteissa,

pidän kiinni kaiteista,

etten alas tippuisi,

väen sekaan hukkuisi.

Kirkkaan värisiä tikkunekkuja,

hempeitä hattaroit', metrilakuja

Lapset nauttivat hymyissä suin,

minä taasen vastavirtaan uin.

Kieppuvia laitteita,

tunnelmani lattea.

Aika kotiin lähteä,

jälleen kerran pettyä.

Maalaus

Maalaan värejä paperille,

värit roiskuu kaikkialle.

Puhtaasta valkeasta väriloistoksi,

tämä kaikki sanojesi vuoksi.

Maalaan syvää punaista,

maalaan mustaa ja valkoista.

Maalaan sielun syvimpiä sävyjä,

surun ja pelon ilmentymiä.

Tähtitytöt

Juostaan ajan kanssa kilpaa,

juhlitaan kuin viimeistä iltaa.

Voi pysäyttäisipä joku jo ajan,

ei kaikki olisi niin hujan hajan.

Taas meni yksi vuosi,

aina jotain toista suosi.

Ei tehty vieläkään yhtään mitään,

paljonko aikaa on jäljelläkään?

Ilot menee nopeaan,

surut hukkuu hopeaan.

Ollaanko täällä vielä huomenna,

vai loputaanko tähdenlentoina?

Piilopaikka

Pienenä tapasin sulkeutua laatikkoon,

ettei kukaan mua löytäisi,

karata maailman pahuutta pakoon,

laatikko mua turvasi.

Huudot ja meteli taakse jäivät,

pelko valtasi mielen,

istuin laatikossa kaiket päivät,

keräsin rohkeutta vähitellen.

Kuin perhonen toukan kotelosta,

hiljalleen ulos uskalsin,

uskalsin luopua turvapeitosta,

enkä enää sinne tahdo takaisin.

Sydänkäpy - Runotorstai

Tulet hiljaisin askelin,

en melkein huomaa sinua,

ennen kuin kosketat minua.

Sydämen muotoinen käpy

on tipahtanut alas kuusesta.

Poimit sen maasta ja katselet sitä hetken.

Nostat katseesi minuun ja hymyilet:

”Nyt minulla on kaksi sydänkäpyä”

Turva

Lämmin käsi poskellani,

tuttu ja turvallinen.

Hengitän tuoksuasi syvään.

Viimein voin tuntea olevani turvassa.

Turvassa itseltäni. Turvassa pahalta maailmalta.

Yksi ainoa asia mieltäni painaa,

ethän sä lähde pois, ethän?

Lupaa minulle tämä yksi ainoa asia.

Älä mene.

Osastolla

Valkoiset seinät, valkoinen katto,

lattiaa ei korista matto.

Täällä siivotaan joka päivä,

ei pitäisi vaivata huolen häivä.

Lakanat vaihdetaan lauantaisin,

uimaan pääsee maanantaisin.

Ulos mennään hoitajan kanssa,

ettei tämä olisi jokin ansa

Sääntöjä on runsaasti,

päivät matelevat hitaasti,

ovat kuin harmaata massaa,

kauanko pitää vielä jaksaa?