perjantai 13. maaliskuuta 2015

Piilopaikka


Pienenä tapasin sulkeutua laatikkoon,
ettei kukaan mua löytäisi,
karata maailman pahuutta pakoon,
laatikko mua turvasi.

Huudot ja meteli taakse jäivät,
pelko valtasi mielen,
istuin laatikossa kaiket päivät,
keräsin rohkeutta vähitellen.

Kuin perhonen toukan kotelosta,
hiljalleen ulos uskalsin,
uskalsin luopua turvapeitosta,
enkä enää sinne tahdo takaisin.

2 kommenttia:

Sari Harju kirjoitti...

Milla, koskettava runo lapsen peloista ja siitä miten niistä voi kuitenkin jatkaa eteenpäin ja kasvaa...perhoseksi :)

Milla kirjoitti...

Kiitos paljon Sari :)