Mitä elämä on ilman
rakkautta,
kuin yksinään joella
seilaava lautta.
Terälehti kerrallaan
revit ruusut rikki,
yksinäisen lapsen ikioma
leikki.
Sinä lukitsit oman
sydämesi,
ettei kukaan enää sinua
satuttaisi.
Avaimen heitit kauas pois,
ettet särkynyt enää
koskaan ois.
4 kommenttia:
Yleensä vierastan loppusoinnullisia runoja, en tiedä miks. Mutta tää kolahti, ja muutenkin blogisi vaikutti niin mielenkiintoiselta, että jään seurailemaan! :)
Kiitos paljon kommentistasi Ester X :) Kiva että tykkäsit :)
Koskettava runo! Tykkään kovasti! ♡
Kiitos Irkkunen :)
Lähetä kommentti