sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lukittu sydän


Mitä elämä on ilman rakkautta,
kuin yksinään joella seilaava lautta.
Terälehti kerrallaan revit ruusut rikki,
yksinäisen lapsen ikioma leikki.

Sinä lukitsit oman sydämesi,
ettei kukaan enää sinua satuttaisi.
Avaimen heitit kauas pois,
ettet särkynyt enää koskaan ois.

4 kommenttia:

Ester X kirjoitti...

Yleensä vierastan loppusoinnullisia runoja, en tiedä miks. Mutta tää kolahti, ja muutenkin blogisi vaikutti niin mielenkiintoiselta, että jään seurailemaan! :)

Milla kirjoitti...

Kiitos paljon kommentistasi Ester X :) Kiva että tykkäsit :)

Irkkunen kirjoitti...

Koskettava runo! Tykkään kovasti! ♡

Milla kirjoitti...

Kiitos Irkkunen :)