Muista minut

Viiltää, hiipii ja hajoaa,
unelmat, haaveet romahtaa.
Maailmasta täysin katoaa,
toivo, että voisin unohtaa.

Ruska värjää lehdet puun,
routa jäädyttää maan ja muun.
Nuken kasvot vaaleat,
taivaan värit haaleat.

Kukat kuihtuu niityllä,
lehdet tippuu metsässä.
En sua voi mä unohtaa,
toivon joskus tää helpottaa.

Kun silmistä loppuu kyyneleet,
tiedän sä muualla silloin meet.
Toivon sä ajattelet minua,
ettet koskaan unohda.

31.8.

Kattojen yllä kirkkaat taivaan tähdet,

Sateenkaari taivaan kannen halkaisee,

pidä sylissä mua ennen kun lähdet,

auringon valo näkymän kokonaan valkaisee.

Ikävä

Kesällä me hengattiin,

musiikin tahtiin svengattiin.

Yhdessä aina dokattiin,

öisin kaduilla harhailtiin.

Kaikki loppuu aikanaan,

kaikki kaunis katoaa.

Mikään ei pysy ennallaan,

kaikki leijuu irrallaan.

Loppu

Istun metron oranssilla penkillä,

en muistanut käydä aamulenkillä.

Mietin sanojasi ja penkki painaa selkää,

mietin sanojasi mutta en enää pelkää.

Pelkää tulevaa elämää,

Pelkää suurta ikävää.

Sitä ihmeellistä unelmaa,

karua totuutta huutavaa.

Synkkää umpikujaa,

kun mentiin liian lujaa,

väistämätöntä loppua,

ei siihen voinut tottua.

Muistot

Muistot ovat vaikeita kantaa,

ne eivät voi mulle rauhaa antaa.

Näen muistot pahoina unina,

haamuja niissä ainakin tusina.

Mihin ikinä mä menenkin,

sinne haamut löytää sittenkin.

Minä pelkään olla yksin,

pelkään hukun ajatuksiin.

Muistoista en osaa irti päästää,

ne eivät voi sieluani säästää.

Katson niitä kuin vanhaa vanhaa filminauhaa,

joka edes takas vaan kaiken aikaa jauhaa.

Hetki

Aika tuntuu taas pysähtyneen,

hiekka tiimalasin loppuneen.

Hetki on jo taianomainen,

kuin mekko prinsessahelmainen

Totta onko enää mikään,

tiimalasikin kyljellään.

Seinät kaatuu sisäänpäin,

kello käy viel' eteenpäin.

Äänet katoavat ja aika pysähtyy,

suljen silmät, toivon joku ilmestyy.

Suuri päivä

Silmäsi syvän siniset,

kauniit kuin yötaivaan tähtöset.

Hiuksesi hennon kultaiset,

kuin auringonsäteet ainaiset.

Olen tukenasi nyt ja aina,

ei mikään niin paljoa paina,

että se meidät erottaisi,

rakkauden liekin sammuttaisi.

Sinä valkeassa mekossa,

kaunis kuin tarujen prinsessa.

Tartun käteesi hentoiseen,

pujotan sormuksen toivoen.

Toivoen ikuista rakkautta,

sitä kaunista loppua saduista.

Minä toivon, mutta en pelkää,

toiset uskoo, toiset ei enää.

Avain

Löysin vanhan avaimen,

kuluneen ja ruosteisen.

Etsin lukkoa sopivaa,

kuulen kenkien kopinaa.

Avain otetaan kädestä,

aivan nenäni edestä.

Lukkoa en löytänyt,

vaikka olin etsinyt.

Herääminen - Runotorstai

Ensimmäiset kevään kukkaset,

pois jo heitän talven rukkaset.

Luonto hiljalleen talvilevosta herää,

pieni poika pikkukiviä kadulta kerää.

Hento lumikello lumen alta pilkistää,

poika kiikarin läpi ulkomaailmaa tirkistää.

Hiirenkorvat puissa taas vihertävät,

kevättä eteenpäin kovasti kiirehtivät.

Aurinko lämmittää mukavasti,

taakse jää talven suuri painolasti.

Puut venyttelevät oksiaan,

kevät etenee jo nopeaan.

Lukittu sydän

Mitä elämä on ilman rakkautta,

kuin yksinään joella seilaava lautta.

Terälehti kerrallaan revit ruusut rikki,

yksinäisen lapsen ikioma leikki.

Sinä lukitsit oman sydämesi,

ettei kukaan enää sinua satuttaisi.

Avaimen heitit kauas pois,

ettet särkynyt enää koskaan ois.

Palapeli

Palapelin palat hukassa,

purukumipalloin' tukassa.

Yksi tuolla toinen täällä,

vettä sataa joka säällä.

Kaikkia niitä ei millään löydy,

enkä mä osista mitään hyödy.

Hajanainen kuva on pöydällä,

kaikki tuntuu olevan etäällä.

Torni

Kenkien kannat kopisee,

sade kattoa vasten ropisee.

Ihmisiä kaduilla,

hiihtäjiä laduilla.

Kaikilla napit korvissa,

istun korkeassa tornissa.

Täältä näen kaikenlaista,

suurta pientä suomalaista.

Ohi menee punatakki,

toisella on valkolakki.

Minä istun tornissa,

oman itsen parissa.

Kevät

Ensimmäiset kukkavarret,

unissani höyhensaaret.

Leskenlehdet pihalla,

lapset juoksee kadulla.

Aurinko jo lämmittää,

kultasäteet ihmettää.

Puut viel' hiirenkorvilla,

aikaa vähän haaveilla.

Haaveilla pilvilinnoista,

ritareista uljaista.

Haaveilla kukkakimpuista,

kesäisistä ompuista.

Huvipuistossa

Lapset kiljuvat laitteissa,

pidän kiinni kaiteista,

etten alas tippuisi,

väen sekaan hukkuisi.

Kirkkaan värisiä tikkunekkuja,

hempeitä hattaroit', metrilakuja

Lapset nauttivat hymyissä suin,

minä taasen vastavirtaan uin.

Kieppuvia laitteita,

tunnelmani lattea.

Aika kotiin lähteä,

jälleen kerran pettyä.

Maalaus

Maalaan värejä paperille,

värit roiskuu kaikkialle.

Puhtaasta valkeasta väriloistoksi,

tämä kaikki sanojesi vuoksi.

Maalaan syvää punaista,

maalaan mustaa ja valkoista.

Maalaan sielun syvimpiä sävyjä,

surun ja pelon ilmentymiä.

Tähtitytöt

Juostaan ajan kanssa kilpaa,

juhlitaan kuin viimeistä iltaa.

Voi pysäyttäisipä joku jo ajan,

ei kaikki olisi niin hujan hajan.

Taas meni yksi vuosi,

aina jotain toista suosi.

Ei tehty vieläkään yhtään mitään,

paljonko aikaa on jäljelläkään?

Ilot menee nopeaan,

surut hukkuu hopeaan.

Ollaanko täällä vielä huomenna,

vai loputaanko tähdenlentoina?

Piilopaikka

Pienenä tapasin sulkeutua laatikkoon,

ettei kukaan mua löytäisi,

karata maailman pahuutta pakoon,

laatikko mua turvasi.

Huudot ja meteli taakse jäivät,

pelko valtasi mielen,

istuin laatikossa kaiket päivät,

keräsin rohkeutta vähitellen.

Kuin perhonen toukan kotelosta,

hiljalleen ulos uskalsin,

uskalsin luopua turvapeitosta,

enkä enää sinne tahdo takaisin.

Osastolla

Valkoiset seinät, valkoinen katto,

lattiaa ei korista matto.

Täällä siivotaan joka päivä,

ei pitäisi vaivata huolen häivä.

Lakanat vaihdetaan lauantaisin,

uimaan pääsee maanantaisin.

Ulos mennään hoitajan kanssa,

ettei tämä olisi jokin ansa

Sääntöjä on runsaasti,

päivät matelevat hitaasti,

ovat kuin harmaata massaa,

kauanko pitää vielä jaksaa?