lauantai 11. huhtikuuta 2015

Loppu


Istun metron oranssilla penkillä,
en muistanut käydä aamulenkillä.
Mietin sanojasi ja penkki painaa selkää,
mietin sanojasi mutta en enää pelkää.

Pelkää tulevaa elämää,
Pelkää suurta ikävää.
Sitä ihmeellistä unelmaa,
karua totuutta huutavaa.

Synkkää umpikujaa,
kun mentiin liian lujaa,
väistämätöntä loppua,
ei siihen voinut tottua.

2 kommenttia: